• Jyrki Nummisto

Ensimmäinen kosketus Buddhan mainitsemiin juttuihin vuonna 2009

Vuosi oli 2009 ja minulla oli vähän alle 10 vuotta joogatreeniä alla. Olin kuullut joogaopettajatutulta 10 päivän Vipassana meditaatioretriiteistä, mitä järjestetään ympäri maailmaa Satya Narayam Goenka nimisen Myanmarilaisen hepun perustamissa keskuksissa. Goenkaa pidetään perinteisen Buddhalaisen luostareissa harjoitetun meditaation länsimaihin tuoneena henkilönä ja tarina kertoo muun muassa Jon Kabatt Zinnin (Mindfulnessin kehittäjä) olleen hänen oppilaansa ja saaneensa oman inspiraationsa häneltä. Mindfulnesshan on klinikalisoitua ja salonkikelpoistettua Buddhalaista meditaatiota, mutta Buddhalaiset munkit eivät tajunneet trademarkata menetelmää ja tehdä miljoonia, Jon Kabatt Zinn tajusi. Nyt jengi ei edes juurikaan tiedä mistä homma on peräisin vaan palvoo Jonia, eikä siitä tässä enempää.


Joka tapauksessa matkustin lähimpään Vipassana keskukseen Etelä-Ruotsiin ja osallistuin puntti tutisten tähän rankkaan tempaukseen. 10 päivää nimittäin sisälsi täyden hiljaisuuden, noin 13 tuntia meditaatiota päivässä, ei silmiin katsomista, pelkkiä hedelmiä ja teetä klo 12 jälkeen ja täydellisen pysäytyksen. Olin toki meditoinut ennenkin, mutta tämä ylitti rankkuudessaan kaiken muun kirkkaasti. Erittäin lyhyesti kurssi meni niin, että ensin kolme ja puoli päivää keskityttiin tarkkailemaan hengityksen virtausta nenän alueella ja sitten loppuaika skannattiin kehoa koko valveilla olo aika ja yritettiin olla reagoimatta siihen. Usein meditaatio jatkuu yölläkin, sillä uni ei tule silmään.


Se mitä siitä syntyi, oli jotakin todella HÄMMENTÄVÄÄ. Ensin nousi turhautuminen, tylsistyminen ja psykosomaattiset kivut. Nämä kivut olivat niin kovia, että en ole missään niin kovia kipuja kokenut. Sitten ajatukset ja mielen harhailut hävisivät ja mielestä tuli niin kirkas, että en pysty sitä tähän edes kuvailemaan. Reagointi kipuihin väheni ja pystyi istumaan epäinhimillisen pitkiä aikoja paikallaan ilman ajatuksia, täydellisen läsnä. Korostan, että tämä tapahtui minulle ja jokainen reagoi eri tavoin eikä välttämättä koe samoja asioita. Kun kolmen päivän hengityksen tarkkailun jälkeen siirryttiin skannaamaan kehoa, nämä psykosomaattiset jännitykset muuttuivat virraksi, joka alkoi häivyttämään kehon rajoja ulkopuolisesta maailmasta. Se oli todella pelottavaa, mutta koska olen utelias idiootti, halusin kurkistaa eteenpäin. Muistan tästä retriitistä ikuisesti hetken seitsemäntenä päivänä ja sen yhden kongin kumahduksen, jolloin kongin värähtely virtasi lävitseni ja koin olevani yhtä kaiken kanssa. Kyyneleet virtasivat poskillani pakahduttavasta onnen tunteesta ja olisin voinut kuolla siihen paikkaan. Kongi kumahti minuna ja minä kumahdin kongina. No tietenkään tämä hetki ei kestänyt pitkään, vaan palasin takaisin tylsään kehon skannailuun. Tämä jätti kuitenkin minuun jäljen, joka sai minut vuosiksi liikkeelle etsimään tätä tilaa. Se oli kuin sulautuminen jonkun korkean olennon kanssa, mikä kuitenkin on minussa. Kävin kurssin loppuun ja palasin takaisin Suomeen ja tylsään elämääni töineen ja velvoitteineen. Vuosikausia tämän jälkeen ramppasin retriiteissä etsien vastausta tähän mysteeriin, kunnes oivalsin, että se pakenee etsijää ja tulee luokse jos on tullakseen.


Tämä voi kuulostaa TODELLA korkealentoiselta ja hörhöltä, mutta korostan, että minä oikeasti koin tämän ja monta kertaa myöhemminkin löysimme toisemme (TILA ja MÄ). Kaikkien etsijämussukoiden pettymykseksi voin kuitenkin todeta, että tällainen tila ei koskaan voi olla pysyvä. Vasta sen jälkeen kun vihdoin pystyt tajuamaan, että jahtaat tuulimyllyjä olivatpa ne mitä tahansa, voit löytää mielenrauhan. Elämä jatkuu, eikä laskuja pysty maksamaan jos vellot ykseydessä. Oivalsin pikku hiljaa tämän vuosia kestäneen matkan aikana, että mielenrauha ja tasapaino eivät synny jahtaamalla haluamiaan asioita, vaan sallimalla elämän milloin milläkin hetkellä tarjota ruusuja tai rekka-autollisen paskaa riippuen hetkestä. Minä jahtasin vuosia valaistumista ja sisäsyntyistä kesto-orgasmia samoin kuin joku toinen jahtaa lisää vaikkapa massia, seksiä, täydellistä kroppaa, energisyyttä, huomiota, tunnustusta tai whatever. Enää en jahtaa mitään vaan olen elossa tässä ja nyt. Tavoittelen jotain jos huvittaa tai olen tavoittelematta. Juon pään täyteen viinaa ja poltan askillisen röökiä tai sitten en. Joogaan silti edelleen säännöllisesti ja annan mieleni pysähtyä meditoimalla koska se on jotain mitä minä teen. Kokemuksesta tosin olen ymmärtänyt, että ne eivät tarjoa vapautusta mistään. Ne voivat auttaa olemaan enemmän paikalla silloin kun tarvitsee, mutta yllättävän usein olen nähnyt niitä käytettävän paikalta poistumiseen. Se pyykkivuori ei meditoimalla nimittäin siirry siitä kylppärin lattialta pesukoneeseen.

126 views