• Jyrki Nummisto

Ilman taidetta ja kulttuuria elämässä ei ole mitään järkeä

Pääsin menneenä viikonloppuna vihdoin tsekkaamaan katutaiteilija Banksyn näyttelyn Mäntässä ja se innosti minua kirjoittamaan tämän tekstin. Olen seurannut Banksyn tempauksia maailmalla jo kohta 20 vuotta ja tämä mystinen taiteilija on jo monta kertaa palauttanut uskoni siihen, että meillä on vielä toivoa. Banksyn taide rakentaa mielessäni maisemaa lahjomattomuudesta, inhimillisyydestä, myötätunnosta ja siitä, että meidän on jaksettava taistella tässä maailmassa heikompien puolesta. Kaikilla mittareilla mitattuna rikkaimpien ja köyhimpien ihmisryhmien polarisaatio lisääntyy maailmanlaajuisesti ja ihmisten usko omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa heikkenee. Näinä aikoina mielestäni tarvitsemme kipeästi niitä rohkeita yksilöitä, jotka uskaltavat kertoa tarinoita, ottaa kantaa ja ravistella meitä pysymään loitolla ihmisyyden tuhoavasta kyynisyydestä. Yksi näiden rohkeiden yksilöiden joukko on taiteilijat. He haluavat herättää meissä tunteita kertomalla taiteellaan tarinoita. He haluavat tarjota sen lyhyen helpotuksen hetken tämän kaiken keskellä. He haluavat luomisen tuskallaan auttaa muita (ja itseään) näkemään uusia puolia itsestään ja ympäröivästä maailmasta. He ovat historian kerronnan ja tulevaisuuden visioinnin shamanistisia välikappaleita, joiden käsissä arkielämä muuttuu taianomaiseksi matkaksi itsemme ja ihmiskunnan sisäiseen neuroverkkoon.


Siitä huolimatta olen surullisena saanut seurata, miten kulttuuri- ja taidealan ammattilaisia on kohdeltu koronapandemian aikana. Yksi yhteiskunnan kehitystason ja sivistyksen mittareista on se, miten siellä kohdellaan heikoimmassa asemassa olevia ja koronakriisi on jälleen paljastanut, kenen lauluja täällä lauletaan. Tarinankertojat ja kollektiivisen alitajuntamme tulkit on jätetty oman onnensa nojaan ja miljoonaelvytykset tungetaan isojen toimijoiden taskuun. Totta kai minä tiedän, että ihmishenkiä tulee suojella ja se viime kädessä ajaa kaiken muun edelle. Silti en ymmärrä sitä, että ihmisten elinkeinoa tuhotaan vielä senkin jälkeen toimia hidastellen, kun perälauta on jo näkyvissä.


Toisaalta mitä muuta voi odottaa kansalta ja sen edustajalaitokselta, jonka lempihahmoja ovat Seppo Räty ja Matti Nykänen? Meitä kiinnostavat enemmän juopot, urheilijat, turve ja ilmaiset ämpärit. Mikäli kansalaisten merkittävimmät kulttuurielämykset rajoittuvat Luokkakokous 3 elokuvan tasoiseen taide-elämykseen, ajoittaiseen jääkiekko-otteluun makkaramuki kädessä tai paikallisen juottolan tanssilattian reunalla väijymiseen parin promillen humalassa, niin luonnollisesti arvostuksetkin ovat sen mukaisia. Poliittiset päättäjät vain edustavat sitten sitä todellisuutta.


Mutta… tehdäänpä pieni ajatusleikki. Koetappas visualisoida mielessäsi sellainen tilanne, että poistat arjestasi kaiken kulttuuriin ja taiteeseen liittyvän. Musiikin, kirjat, baarit, yökerhot, konserttisalit, taidegalleriat, kirjastot, museot, pelit (konsoli/lauta), television ja suoratoistopalvelut, teatterit, elokuvateatterit ym. ym. Miltä maailmasi näyttäisi tämän jälkeen? Niinpä, aika tyhjältä ja tylsältä. Me emme tietäisi mistä me tulemme, mitä täällä tapahtuu tai mihin me olemme menossa. Ihmisen koko persoonallisuus on yhtä suurta tarinaa ja draamaa ja jokaisen ihmisen tarinasta voitaisiin kirjoittaa kirja. Tässä kohtaa heitän kysymyksen, että minkä helvetin takia tästä huolimatta näiden ihmiskuntaa ylläpitävien tarinoiden kerronta jää aina massin ja ämpärinmyyjien jalkoihin? Kyllähän sitä paitsi se ämpärikauppiaskin käy joskus jossain keikalla tai elokuvateatterissa, ainakin silloin kun ne kulttuuria harrastavat ulkomaiset asiakkaat/liikekumppanit tulevat visiitille. Onko tämä meidän rakas kotimaamme vieläkin jossain agraariaikakaudella, jossa Perähikiän Ponnistuksen nuorisosarjan painikisoista noustaan yhteiskunnan huipulle päättämään Suomen tulevaisuudesta ja globaaleista linjauksista?


Esitän nyt tässä pienen toivomus/ehdotuslistan yleisen sivistystason kohottamiseksi. Näillä pääset kulttuurikondikseen. Käykää taidenäyttelyissä, konserteissa, teattereissa ja kirjastoissa. Lukekaa kaikenlaisia kirjoja ja lehtiä. Vaihtakaa radiokanavaa pois sieltä Novalta ja Suomipopilta ja kuunnelkaa vaikka meksikolaista radiokanavaa. Se on nykyään mahdollista, koska internet. Etsikää Spotifystä jotakin uutta musiikkia eikä sitä, mitä algoritmi ehdottaa. Tutustukaa johonkin tosi outoon taiteilijaan, mitä ette ymmärrä yhtään. Se voi räjäyttää tajunnan, jos antaa sille mahdollisuuden. Lisäksi koittakaa tutkia vähän, ketä äänestätte. Olympiavoitto tai menestys vaikkapa Kokkolalaisena ämpäriyrittäjänä ei tarkoita, että olisi vahva tekijä valtakunnan politiikassa. Toki se on mahdollista myös, mutta turvallisempi vaihtoehto kirkkaasti on yhteiskuntatieteen jonkinlainen asiantuntija ja laajan sivistyspohjan omaava henkilö. Tätä mieltä oli myös Sokrates aikoinaan. Platonin teoksessa Valtio, Sokrates ajautuu keskusteluun Platonin veljen Adeimantosin kanssa siitä, tulisiko peruskansalaisen saada mahdollisuus päästä valtakunnan päättäjäksi. Sokrates vastusti sitä ja vertasi sitä tilanteeseen, jossa meritaidoton ihminen laitetaan valtamerilaivan kapteeniksi. Jotta siis ihminen voisi edes äänestää menestyksekkäästi sopivia henkilöitä päättämään yhteisistä asioista, niin hänelle tulisi taata riittävä koulutus ja ymmärrys niistä. Ottakaa siis asioista selvää ja äänestäkää ihmisiä, joilla on laaja ymmärrys kulttuurista, taiteesta ja yhteiskunnasta. Lopuksi vielä linkki Oulun musiikkivideofestivaalien yleisöäänestyksen voittajavideoon. Kansa on kertonut mistä tykkää ja teemoina jälleen yllätys yllätys, Seppo Räty ja päihteiden käyttö!


Business City - Seppo Räty Berghainissa


163 views