• Jyrki Nummisto

Ja sitten luonnollisesti asiaa tekno/konemusiikista

Jotta homma pysyisi todella johdonmukaisena ja sinulla rakas lukija ei tulisi hämmentynyt olo siitä mistä näissä blogeissani kirjoitan, niin kerronpa tässä tekstissä rakkaasta harrastuksestani eli musiikista. Tarkennuksena vielä kuten otsikko vihjaa, niin nimenomaan tekno- ja konemusiikista. Olen koko ikäni ollut kiinnostunut musiikista, ja hommasin ekoilla kesätyörahoillani 15-vuotiaana ensimmäisen kitarani. Minulla on aina ollut jonkun verran sävelkorvaa, ja olen tehnyt vuosien varrella omia biisejäkin, joita sitten on tullut lähinnä illanvietoissa rämpyteltyä. Jotakin outoa kuitenkin tapahtui joskus 90-luvun puolessa välissä, sillä silloin kuulin Oksid- nimisessä Tapani Ripatin vetämässä Ylen radio-ohjelmassa ihmeellistä monotonista konejumputusta, joka jostain syystä meni minulla välittömästi jalan alle. Soitin sitä musiikkia innostuneena kavereilleni, mutta suurin osa porukasta sanoi että ”hyi vittu mitä paskaa vaihda kanavaa…”. Minä kuitenkin olin aivan liekeissä tästä ihmeellisestä musiikista, missä ei ollut mitään tunnetta, tarinaa tai muuta tunnistettavaa. Oli vain äänimaailma ja meditatiivinen bassorummun rytmi mikä vei mieleni mukaan syvälle lähes transsinomaiseen tilaan. Se musiikki oli teknoa.


Olen tuon alkuinnostuksen jälkeen ollut lukemattomissa reiveissä suomessa ja ulkomailla, minulla on edelleen DJ laitteet kotona, musiikinteko ohjelmisto ja olenpa myös perustanut kavereiden kanssa pienen nyrkkipaja levy-yhtiön julkaisukanavineen. Olen soitellut vuosien varrella aina silloin tällöin myös bileissä ja julkaissutkin musiikkia, mutta pääosin olen kuluttanut jalkojani tanssilattialla. Ei tästä ole kuin pari vuotta vähän ennen pandemiaa, kun viimeksi matkustin Berliiniin ystäväni kanssa ja tanssimme jalkamme paskaksi useana yönä peräkkäin Berliinin tunnetuimmilla klubeilla. Siinä on jotakin niin siistiä, ja se on hyvin lähellä meditaation syviä olotiloja, kun katoaa sisuskaluja hierovan korvia huumaavan basson jytkeen mukana transsitanssiin mikä jatkuu ja jatkuu. Ajan taju ja muu maailma katoaa pimeässä savussa vaikka ympärillä on parhaimmillaan satoja ihmisiä. Tilassa on yhdessä toisten kanssa, mutta samalla yksin omissa sisäavaruuksissaan. Ja kun ajoittain sen toisen ihmisen katseellaan tai muuten kohtaa, ei sanoja tarvita vaan se koko tila puhuttelee.


Niille, ketkä eivät teknomusiikista tiedä tai sitä eivät ymmärrä, niin tässä minun tulkintani sen olemuksesta. Teknossa ei ole tarinaa, vaan se on pelkkää äänimaailmaa, mikä voi olla tonaalista (melodista) tai atonaalista (ilman tunnistettavaa melodiaa). Rummun rytmi muistuttaa shamaanin rumpua, mikä voi saada aivot laskeutumaan hypnoottiseen transsiin alpha- tai theta- aalloille. Tässä on yksi tutkimus aiheesta https://openaccesspub.org/jsdr/article/671. Tämä yhteisvaikutus on minusta ihanaa, sillä musiikki vie kohti tuntematonta maailmaa, missä liikkeen kautta voin aistia erilaisia tuntemuksia kehossa. Mielestäni selkein ero perinteiseen populaarimusiikin ja teknon välillä on se, että laulaja/bändi ei pääse kertomaan omaa tarinaansa sanojen ja/tai melodian kautta, johon sitten samaistuu tai ei. Tämä on niin lähellä formaalia meditaatiota ilmiönä, että ei ihme, että minua on kiinnostanut.


Teen edelleen itsekseni musiikkia kotona ja pistän levyjä jonoon, eli siis DJ soitantaa. Se, miksi kirjoitan tästä asiasta Paskajoogi- blogissani johtuu siitä, että aion piinata teitä täällä myös musiikillani ja DJ seteillä hahaha! Niitä voi kuunnella tai olla kuuntelematta se on ihan up to you. Aion tehdä myös rentoutus- ja meditaatiotallenteita, mitä jaan ilmaiseksi avaamillani YouTube, Soundcloud ja Mixcloud kanavilla. Niihin teen itse taustamusiikit ja puhun äänet. Viimeisin DJ alias nimeni on ollut Animus XY (koska tietenkin sedän on pitänyt yrittää keksiä cool ja Teknotyylinen nimi), mutta aion jatkaa sitä Paskajoogi nimellä. Tekstin kuva on minun artistilogoni, missä OM tavun sanskriitin kielinen merkki on väännetty virheelliseksi. Olen jo aikaa sitten menettänyt kaiken katu-uskottavuuteni, joten nyt voin tehdä oikeastaan ihan mitä huvittaa. On hirveän raskasta yrittää olla koko ajan jotain, siitä tulee päänsärky eikä osaa enää nauraa itselleen. Mutta kerron näistä tallenteista ym. sitten lisää kun ne ovat online. Alla vielä linkki yhteen tekemääni rauhalliseen meditatiiviseen teokseen. Äänikrediitit biisissä Moojille ja Josulle krediitit ystävällisestä avusta teknisissä yksityiskohdissa. Hänen avullaan Paskajooginkin musiikki alkaa kuulostaa hyvälle.


https://soundcloud.com/chaoslabrecords/03-animusxy-samadhi-clrec001?in=chaoslabrecords/sets/animusxy-samyama-ep

95 views

Recent Posts

See All