• Jyrki Nummisto

Meditaatio ja Mindfulness arpajaiset – Lisääntyykö mielenrauha vai ahdistus?

Minun piti kirjoittaa upean valaistumisen kirjekurssini viimeinen koontiosa ensin, mutta luettuani tämän päivän Hesarin Nyt-liitteestä ison jutun meditaation vaikutuksista oli aivan pakko pistää näppäimistö sauhuamaan tällä teemalla. Alla linkki juttuun:


Mitä meditaatio tekee meille?


Pahoittelut niille, jotka eivät ole tilaajia, sillä juttu on maksumuurin takana. Yritän kuitenkin kirjoituksessa avata teemaa omasta kokemuksesta ja ymmärryksestäni käsin. Juttu kertoo Psykoterapeutti Sami Mänty-Ahon tarinan ja kliinisen kokemuksen kautta meditaation haittavaikutuksista. On TODELLA hienoa, että mediassa on alettu julkaista ja tuoda esiin meditaation haittavaikutuksia, sillä mielestäni asian ympärillä käyty keskustelu on ollut lähes täysin kritiikitöntä ylistystä ja jopa asiaa koskevissa tutkimuksissa on ollut sellainen puolueellinen viba. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että aika usein tutkimusta tekevä henkilö on ollut meditaation asiantuntija ja/tai harjoittaja muodossa tai toisessa itsekin ja silloin on äärimmäisen hankalaa, ellei mahdotonta säilyttää objektiivisuus. (ylhäällä kuvassa mies, joka on ymmärtänyt mistä on kysymys)


Omat kokemukseni meditaatiosta ja sen ympärillä olevista erinäisistä yhteisöistä ovat hyvin samankaltaisia kuin Hesarin jutun päähenkilöllä. Kuvittelin joskus aikanani, että mitä enemmän meditoin ja joogaan, niin sitä lähemmäksi pääsen valaistumista ja inhimillistä täydellistymistä. Annoin itseni tulla aivopestyksi kaikilla niillä jumalallisilla maailmoilla ja ihanalla elämällä, kunhan vain ensin valaistuu. Tämä jahti piti minua liikkeellä vuosikaudet ja ympärilläni ihmisiä, jotka olivat samalla matkalla. Kaikki tuskalliset kokemukset ja ahdistukset olivat ”avautumiskipuja” ja euforiat olivat maistiaisia siitä, mikä tulee olemaan sitten pysyvä tila, kunhan ensin valaistuu ja muuttuu valo-olennoksi. Mutta valitettavasti se kaikki oli sitä samaa paskaa ja suota missä kaikki muutkin vaeltavat. Se oli minulla tuolloin maalattu jooga-asanoilla ja saleilla, meditaatiopenkeillä, luomukasvisruoalla ja armeijakurilla. Toisaalta nämä vuodet toki opettivat minulle, että ihmisen mieli on vielä paljon voimakkaampi kuin ikinä voisi kuvitella. Valtavan intensiivisen harjoituksen ja tahtotilan kautta se toimittikin minut juuri sellaisiin jumalallisiin korkeuksiin ja autuaallisiin ykseyden kokemuksiin, mistä nämä kaikki utopiatekstit puhuivat. Mutta… nämä kokemukset tulevat ja menevät, enkä edes pahimmalle vihamiehelleni toivo sitä, mitä siellä janan toisessa päässä on. Siellä on juuri se musta, merkityksetön tyhjyys. Se, mistä vakavasti masentuneet ihmiset puhuvat perustilanaan.


Siinä vaiheessa, kun huomasin kerta toisensa jälkeen palaavani aina vain uudelleen siihen perustilaan eli hieltä haiseviin kainaloihin ja kolme kertaa päivässä piinaavan nälkään, aloin nähdä tilannekuvaa selvemmin. Juoksen kaikenlaisten näkymättömien maailmojen perässä mieleni sisässä tai sitten yritän istua paikallani ja ”olla tekemättä muka mitään”. Sekin voi olla yksi välttelyn muoto. Näiden vuosien aikana hukkasin sen, kuka minä ihan oikeasti olen, miltä minusta tuntuu ja miten ihmiset minun ympärilläni voivat. Toiset välttelevät ahdistustaan vetämällä pään täyteen joka viikonloppu, toiset juoksemalla maratoneja sekä syömällä ituja ja minä masturboimalla kehoni energioita ja eksistentialismia. Voin kertoa, että ei ollut miellyttävää herätä tähän tilaan.


Tämä oli myös se hetki, jolloin aloin ihan oikeasti ”kasvaa aikuiseksi” ja löytää itseäni. En kyennyt enää pakenemaan mihinkään ja vajosin syvään masennukseen. Kaikki se, mitä olisin tarvinnut, oli ollut nenän edessä koko ajan, mutta katsoin ihan mihin tahansa muualle kuin siihen. Maailma avautui eteeni mystisenä möykkynä, mistä en tiennyt mitään. Jokainen hetki oli uusi ja näin rauniot ympärilläni. Kaikki sillat olivat palaneet, mutta minä seisoin edelleen siinä itsenäni, alastomana ja ryvettyneenä. Tajusin, että mieltä ei voi puhdistaa eikä hallita eikä sieltä voi poimia sitä mitä haluaa ja jättää muuta. Meille kaikille annetaan se mitä meille annetaan ja voimme joko sallia sen tai mennä karkuun.


Meditaatio on todella voimakas ja terapeuttinen työkalu mielen ymmärtämiseksi, mutta väärissä käsissä ja väärällä osaamisella sen käyttäminen voi olla hyvin haitallista. Alla vielä bonuksena linkki laajaan ja todennäköisesti puolueettomaan tutkimukseen aiheesta:


Adverse events in meditation practices and meditation-based therapies: a systematic review


Joten ei muuta kuin suu kiinni ja kintut ristiin eikö niin, kerranhan täällä eletään vai eletäänkö?

157 views