• Jyrki Nummisto

Valaistumisen ja joogan filosofian pikakurssi - Osa 1

Minulle on omien harjoitusvuosieni aikana kertynyt empiiristä kokemuspohjaista tietoa ja ymmärrystä erilaisista harjoituksista liittyen otsikon teemoihin niin paljon, että voisin kirjoittaa niistä kirjan. En ole kuitenkaan kokenut tarvetta jakaa paljoakaan tätä tietoa niin laajasti kuin se minulla on. Tämän ajattelen johtuvan siitä, että niitä oppilaita, jotka oikeasti ovat olleet siihen halukkaita/valmiita, on ollut todella vähän. Tämä ei mielestäni tarkoita sitä, että syvälliseen pohdintaan kykeneviä ihmisiä olisi oikeasti vähän. Tarkoitan sillä sitä, että joogamaailma on maallistunut ja arkipäiväistynyt niin perustasolle (anatomia, fysiologia, stressin hallinta), että ihmiset eivät enää tiedä tai ole koskaan tietäneetkään, mistä siinä on kysymys. Toisaalta esimerkiksi suhteessa valaistumiseen ja itsensä löytämiseen ihmiset ovat lähinnä todellisuudesta irtaantuneiden kulttijohtaja auktoriteettien varassa, joiden perässä päätyy niin syvälle eksistentiaalisen kaninkoloon, että sieltä voi kestää vuosia kaivautua ylös. Been there, done that…


Ajattelin nyt ottaa riskin hulluksi leimaantumisen vaarasta huolimatta, että kirjoitan blogisarjan näistä asioista. Miten siis minä näen otsikon teemat. Puhun hulluksi leimaantumisesta siksi, koska silloin kun en kirjoita blogeja Paskajoogina, päivitän tällä hetkellä tutkintoani opintovapaalla tavoitteenani tieteellinen jatkokoulutus ja mahdollinen väitöskirja (ihan muussa aiheessa). Katsotaan nyt, miten asiat etenevät mutta on varmasti sanomattakin selvää, että en voi enkä myöskään halua lähteä leijumaan puheissani millekään astraalitasoille. Aion siis kirjoittaa asioista mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi.


Tarkoitukseni on myös demystifioida sitä, mistä valaistumisessa ja joogan syvällisessä filosofiassa on kysymys. Näen joogaskenessä elävän kielen ja termistön olevan niin vaikeaselkoista, kulttuurisidonnaista ja vierasperäistä, että jo yksinään se riittää vieraannuttamaan lukijan. Vanhoja joogatekstejä EI VOI lukea ilman vahvaa ymmärrystä kontekstista ja jos tätä kontekstia ei osaa kääntää omalle kielelleen, niin mennään metsään todella nopeasti. Lisäksi tämän termistön avulla on rakennettu ihan oma muista erottuva yhteisö vaatekoodeineen, mikä mielestäni heikentää monen mahdollisuuksia löytää jotakin oikeasti hyvää joogasta ja sen filosofiasta. Toisaalta se samalla pönkittää skeneen kuuluvien egoa. Miksi esimerkiksi jengi laulaa sanskriitin kielisiä mantroja eikä virsiä? Molemmissa ylistetään jumalaa/jumalia tms., mutta ne omasta kulttuurista tulevat laulut on tylsiä ja se ei ole hip. Ihan samalla tavalla natiivit Intialaiset veisaavat mantroja töiden jälkeen väsyneenä Ashramissa (yhtä tylsistyneenä), kuin me suomalaiset ev.lut. kirkossa sunnuntaisin. Ja ei, sanskriitin kieliset mantrat EIVÄT ole jumalallisia säkeitä sen enempää kuin Kirkko ja kaupunki lehden artikkelit. Nostattava vaikutus johtuu ääniaaltojen resonanssista kehossa ja se toteutuu aina kun ihminen laulaa. No, se siitä, eteenpäin.


Tulen seuraavissa kirjoituksissani avaamaan käytännönläheisesti, konkreettisesti ja meidän suomalaisten omalla kulttuurisella kielellämme oman ymmärrykseni siitä, mitä valaistuminen on, miten siihen päästään ja kuinka jooga menetelmänä liittyy siihen. Valaistuminen ja mielenrauha nimittäin on joogan tavoite eikä notkea ja seksikäs keho, niin kuin monet mamman sekularisoituneet ja elastiset mussukat siellä luulevat. Jooga on työkalu työkalupakissa. Ei kannata siis jäädä tutkimaan työkaluja pakissa vaan käyttää niitä (vrt. kehon loputon tutkiminen ja avaaminen), get my drift? Perustan tulevat tekstini omaan erilaisista harjoituksista saamaani kokemukseen, filosofisiin teksteihin ja omiin tulkintoihini niistä, sekä tietysti omaan kokemukseeni valaistumisesta ja sen jälkeisestä ajasta. Voin kertoa jo nyt, että valaistuminen on maailman luonnollisin asia. Malta kuitenkin vielä mielesi (kuulen kohahtelun tänne asti) avaan tätä myöhemmin paljon lisää. Aion ottaa myös yhden aiheeseen liittyvistä lempikirjoistani käsittelyyn ja toivon, että saan mahdollisimman monet teistä tutkailemaan sitä tai jopa lukemaan kokonaan. Se löytyy ilmaiseksi netistä PDF versiona ja on 400 sivua englanniksi, joten senhän lukaisee parissa illassa, heh.


Sekä lopuksi, että jo blogisarjan varrella alan piirtämään karttaa siitä, miten jokainen voi harjoittaa näitä "syvällisiä" asioita ihan arjessaan. Niitä varten ei tarvitse matkustaa Intiaan, vääntää itseään yhden käden seisonnassa solmuun tai jättää perhettään ja paeta Sadhujen kanssa luolaan kalastajahousut jalassa. Niitä kohti voi edetä ihan Gore Tex asussa kävellessään räntäsateessa töistä kotiin huutava lapsi käsipuolessaan. Kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina ihmisiä ovat kiinnostaneet nämä samat asiat, eikä intialainen/hindu/buddhalainen kulttuuri ja niiden perinteet ole sen ihmeellisempiä kuin missään muuallakaan. Länsimaissa on vain jengillä liikaa aikaa, rahaa ja mahdollisuuksia pyöriä oman egonsa ympärillä ja se on sallinut eksoottisten itämaisten filosofioiden maihinnousun täyttämään tylsistymisen jättämää aukkoa. Seurauksena syntynyt kummallinen hybridihenkisyys on poiminut parhaat palat sieltä sun täältä ja siivonnut kaikki ne likaiset ja mutaiset kyyneleet piiloon. Joo, kärjistän but you know me baby…Tällainen polarisoiva meininki on mielestäni päälle maalattua ja jopa vaarallista eikä ole ihme, että koko juttu on hajoamassa miljoonaksi palaseksi. Yritän seuraavaksi koota näitä palasia jotenkin niin, että saisitte siitä kokonaiskuvaa, so bear with me… Jatkuu seuraavassa kirjoituksessa...

221 views