• Jyrki Nummisto

Valaistumisen ja joogan filosofian pikakurssi – Osa 3

Updated: Sep 10, 2021

No niin, nyt kun olette varmastikin lukeneet edellisen blogitekstin kirjaesittelyn kirjan moneen kertaan, voin avata sen sanomaa teille suomen kielellä. Tämä sanoma tulee myös omalla kulttuurisella tavallaan esille lähes kaikissa muissakin teoksissa, mitä tästä aiheesta on tehty. Eli alla lyhyesti viisi toteamaa, mistä oikein valaistumisessa on kysymys ja miten siihen tulisi suhtautua. Jatkan asian käsittelyä vielä blogisarjan neljännessä ja viimeisessä osassa, joten tässä ei ole vielä ihan kaikki:


1. Havaitsemasi universumi on mielessäsi oleva kangastus, eikä ”tuolla ulkona”. Myös kaikki muut ihmiset, tiede ja sen havainnot, universumin mittalaitteet, valovuodet, esoteria, unet, lapsuutesi muistot, ihmissuhteesi, sydänsurusi ja se nuoruuden ihastus, kehosi ja sen elimet… ne kaikki ovat mielessäsi. Et koskaan voi tietää ”objektiivista totuutta” ja sitä, miten joku toinen tämän illuusion näkee. Sinä olet aistiesi liikkumaton, syntymätön ja kuolematon havaitsija, et aistiesi sisältö. Hengitä pari kertaa ja totea tämä itse yrittämällä löytää se konkreettinen ”minä”, mikä sinä luulet olevasi. Et tule löytämään sitä. Löydät vain nipun eetterissä leijuvia irrallisia muistoja, jotka olet liittänyt peilistä havaitsemaasi paraikaa kuolevaan lihakimpaleeseen. (Kuvassa pala universumista)


2. Tämä universumi eli oma henkilökohtainen unesi, minkä kuvittelet jakavasi muiden kanssa, muuttuu joka sekunnin murto-osassa käsittämätöntä vauhtia, etkä sinä pysty koskaan ihan oikeasti vaikuttamaan siihen mitenkään muuten kuin kuvitelmissasi. Ainoa järkevä asia, minkä voit tehdä on lakata ottamasta sitä vakavasti ja jättää se rauhaan, päästää siitä irti, relata ja mennä tässä unessa vaikka kaljalle. Buddha, Nisargadatta ym. tyypit ovat yrittäneet tätä asiaa kertoa iät ja ajat, mutta silti haluat tehdä asioista väkisin monimutkaisia. Miksi?


3. Sinä et millään menetelmällä, mikä tässä illuusiossa esiintyy, pysty vapauttamaan itseäsi tuskasta, kärsimyksistä tai kivuista. Ne vain muuttuvat ja palaavat jossain muussa muodossa myöhemmin riippuen takertumisesi asteesta. ”Kriisistä kriisiin” vai miten se Ismo Alanko lauloi, viisas mies. Olipa kyseessä sitten tiede, lääketiede, psykologia, terapia, jooga, meditaatio, luontaislääkinta, puun halailu, enkelit, pelastusopit (eli uskonnot ja muut hölmöläisten lahkot), niin mikään ei sinua pelasta perustotuuksien kohtaamiselta. Sinä kuolet ja elämä sattuu. Se mikä vapauttaa on edelleen… päästä koko hommasta irti, lopeta se hullu asioiden perässä juokseminen ja syö vaikka vittu hattaraa. Sellaista vaaleanpunaista mansikan makuista.


4. Jos yrität ”tajuta” ja järkeillä edellä sanottua ja ymmärtää sitä niin, että voit taas läiskäistä tämän oivalluksen johonkin karsinaasi ja tarinaan jostakin ”polusta”, olet jo lipsahtanut takaisin omiin lapsen haaveisiisi. Irti päästäminen tarkoittaa irti päästämistä. Se ei tarkoita irti päästämistä niiltä osin, mitkä sattuvat omaan maailmankuvaan (ts. illuusioon) istumaan. Vapautumiseen ja valaistumiseen liittyy ihan niistä kaikista rakkaimmistakin asioista irti päästäminen. Niistäkin asioista, mistä luopuminen sattuu kaikista eniten. (Kuvassa lihakimpale nauttii kaljaa)


5. Oman opettajani Jed McKennan sanoja lainatakseni, ”Valaistuminen ei ole viimeinen askel, se on ensimmäinen askel”. Toisin sanoen niin kauan, kuin omasta ykseystietoisuuden tms. oivalluksesta ei seuraa mitään järkevää siihen maailmaan (uneen) missä elää, on koko homma totaalisen turhaa. Niin kauan, kun meillä on tämä keho, niin meillä on koko sen mukanaan tuoma maailma. Muun muassa tästä syystä kaikki ne ihmiset, jotka katoavat läheisiltään ja siltä tylsältä ”arjelta” etsimään kaiken maailman rinnakkaismaailmoja ja ”parempaa” todellisuutta, ovat harhautuneet jo ennen tätä ensimmäistäkään askelta toteuttamaan samaa vanhaa kaavaa. Läheistesi kasvoilta ja puheista pystyt helposti tarkistamaan oman tilasi ja jos se luo ympärilläsi hämmennystä, ristiriitoja, konflikteja ja luo muureja sinun ja maailman välille (olkoonkin kuinka unta tahansa), et ole todella oivaltanut yhtään mitään.


Varmastikin tämä saattaa olla monille aika paksua tekstiä, mutta ei se mitään aina voi lopettaa lukemisen ja mennä nostattelemaan vaikka kundaliinienergiaa tai syömään sieniä. Kuvittelin aikoinaan itse, että nyt jos maanisesti kaikesta luopuen vain saavutan valaistumisen ja kaikkivoivan ykseystietoisuuden, niin sitten pääsen ikään kuin koira veräjästä. Toisin kävi. Elämä jatkuu ja koirat haukkuu. Ihmissuhteet kaatuvat ja uusia syntyy. Työpaikkoja tulee ja menee ja alaselkää jomottaa aamuisin, vaikka kuinka joogaan. Ymmärsin mitä Jed oli minulle yrittänyt tolkuttaa ja osoittaa, mutta minä halusin paeta. Pakoreittiä ei ole mutta voi olla syvenevä ymmärrys siitä, että maailma on leikkiä vain eikä sitä kannata ottaa liian vakavasti. Voin antaa sen takoa minut maan rakoon tai nostaa minut korkeuksiin ilman että takerrun tai välttelen. Tiede on edelleen se paras tapa navigoida tässä maailmassa ja terapeutti voi auttaa, jos on jumissa. Tajusin myös, että ei ole hirveästi mitään sen pahempaa ansaa kuin nämä kalastajahousu hippiposset, jotka ovat tehneet tästä etsinnästä itselleen vankilan. Siitä vankilasta on todella vaikea kaivautua ylös ja siellä on todella paljon ihmisiä, ketkä pääsisivät sieltä ulos psykoterapialla eikä mantroilla.


Se, mitä Nisaragadatta, Buddha, Jeesus, Muhammed ja lukemattomat muut ovat yrittäneet kertoa on hyvin yksinkertaista. Ymmärrä se, mikä on totta ja mikä on unta ja get over it. Äläkä usko sitä sokeasti vaan totea se itse. Kaikki ne kultaiset temppelit, kirkot, uskonnot, mausoleumit ja opinkappaleet ovat heidän oppilaidensa tekemiä, ei heidän itsensä. He ovat olleet yksinkertaisia ihmisiä, eivätkä he ole halunneet mitään valtavaa showta minkä avulla kerätään rahaa ja katkotaan vääräuskoisten päät. Nämä ymmärtämättömien ihmisten vuosituhansien aikana luomat rakenteet (rakennukset) kuitenkin elävät vielä vahvasti meissä kaikissa ja jopa niissä, jotka eivät tunnustaudu minkään systeemin seuraajiksi. Se näyttäytyy heissä suorittamisena ja pyrkimisenä koko ajan maanisesti saavuttamaan jotakin. Tästä muun muassa Sosiologi Max Weber kirjoittaa kirjassaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Se meni jotenkin niin, että kapitalisti valjasti ihmisen taivaaseen pääsemisen ja ”sielunhädän” työn teon jumalalliseen hyveellisyyteen ja sai tätä kautta ihmiset tekemään enemmän ja enemmän töitä. Lopulta rakenne katosi pinnan alle ja jäi vain aivoton suorittaminen. Sitten tulikin teollinen vallankumous ja Lululemonin joogatrikoot.

0 views